Heinäkuussa mulla oli oikein lomaa. Se oli ihan parasta. Jostain syystä muutaman kerran mieleeni kuitenkin pulpahti tää blogi. Että voi kauhee, en oo kirjottanu pitkään aikaan mitään. Sitä siinä sitten vähän stressasin ja murehdin. Mut onneks tulin järkiini ja totesin, että mitä sitten! Tän onnettoman raapustelun on tarkotus olla mukavaa ja hauskaa ajatusten purkua, ei tosiaan mitään pakkopullaa. Niinpä jatkoin lomasta nauttimista ihan ilman huonoo omatuntoo.
Rupesin kuitenkin siinä miettimään, että onhan elämässä monia asioita, jotka on ainakin melkein pakko tehdä. Mut ehkä vähän useemmin vois todeta varsinkin niistä ahdistavimmista, ettei ne nyt niin pakollisia ole. Välillä vaan vähemmän pakollisten asioitten tekemättä jättäminen on mukavan vapauttavaa. Kannattaa kokeilla.
Juhlat tulossa, pakko mennä ostamaan uusia vaatteita, vaikka ei haluais. No ei kyllä oo pakko. Pakko pestä ikkunat, kun joku tärkeilevä sukulainen tulee kylään. No ei todellakaan ole pakko! Pakko lähettää lomamatkalta kaikille puolitutuillekin turhanpäivänen turistikortti. Hmmm, joo ei oo pakko. Pakko käydä suihkussa ja meikata, kun pitää mennä käymään lähikaupassa. No juu, ei varsinkaan ole pakko. Pakko leipoa synttäreille kauheesti kakkuja ja keksejä ja piirakoita, kun kaikki odottaa, et ne on itetehtyjä. Ööö, ei ole pakko! Kaupasta saa.
Niin että seuraavan kerran, kun valtava pakkoahdistus valtaa mielen, niin mietihän oikein. Onko se nyt ihan pakko?
