Peruna kerrallaan

Mun täti kautta kummitäti on nero. Kuorittiin joskus muutama vuosi sitten serkun kanssa perunoita. Niitä oli ihan tolkuton määrä, ja me oltiin ihan toivottomia. Mutta sitte se täti tuli siihen, ja sano vaan, että "lapset, ottakaa peruna kerrallaan". No siinä sitten todettiin, et aikas hyvä neuvo, ja ruvettiin kuorimaan niitä ihan vaan peruna kerrallaan. Ja eikös yhtäkkiä ne kaikki ollu kuorittu!

En sillon aikoinaan tajunnu, kuin hyvä neuvo se oikeestaan oli. Monasti jos on vaan yks homma tekemättä, niin sen tekee tosta vaan. Mutta auta armias, jos hommat kasaantuu. Ei tarvita kun muutama tekemätön tehtävä, niin johan ahdistaa eikä mistään tuu mitään. Tuntuu, ettei voi tehdä oikein mitään muutakaan, ku pitäis olla tekemässä niitä hommia. Sillon pitäiski muistaa ottaa peruna kerrallaan.

Sattuipa kerran, että mulla oli kirjotettavanani useempi essee, joita en vaan saanu aikaseks kirjottaa, koska niissä oli yhteensä ihan hirvee homma. Oli vaan huono omatunto koko ajan. Onneks muistin tädin neuvon. Totesin, että paskaaks tässä, ja kirjotin yhden niistä esseistä. Ei siihen menny edes kovin kauaa, ja vaikka se oli vaan yks niistä monesta, niin olihan se nyt edistystä. Noh, muutama samanmoinen pyrähdys essee kerrallaan, ja ne oli kaikki tehty.

Ja parasta on tietysti se, että jokaisen kuoritun perunan jälkeen voi palkita ittensä ja olla onnellinen, vaikka ne loput perunat on vielä kuorimatta. Sitte voikin hyvillä mielillä kuoria seuraavan. Niitä nyt kuitenkin on seuraavaks taas vaan yks.

Hyvän sään aikana

Hyvän sään aikana on kiva tehdä asioita. Mutta jotenkin tuntuu, että kaikki vaan manaa, että aina on huono ilma, kun on joku tapahtuma. Mulla on tähän ikuiseen ongelmaan kaks pointtia.

Ensinnäkin, ei aina ole huono ilma, vaikka Suomessa vuodessa onkin enemmän sadepäiviä kuin aurinkoisia päiviä. ^lähde? Kuitenkin se sadekuuro piknikillä ja ukkosmyrsky kesähäissä vaan jää jostain syystä paremmin mieleen kuin se ihanan aurinkoinen vapaapäivä, jonka vietti rannalla kavereitten kanssa. Joten nillitys seis, muistilokerot auki ja ihania kesäpäiviä kaivelemaan!

Toisekseen, joissain lomakohteissa on aurinkoista tyyliin 330 päivää vuodesta. No jee. Eihän semmosta jaksa kukaan! Kuuma, päänsärky, kuiva, jano, paha olo jne. Toista se on meillä täällä, kun saa odottaa, että koska sattuu kohdalle se lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä. Ja kun se lopulta tulee, voi riemusta kiljahdellen siirtyä jäätelöaltaan kautta rannalle. Hyvä sää tuntuu kivammalta, kun on välillä surkeeta keliä.

Mulla piti olla vaan kaks pointtia, mutta sanon kolmannenkin. Se on se, että hyvä sää on katsojan silmässä. Sadepäivä on huikee mahdollisuus lukea, katella vanhoja valokuvia, leikellä lehtileikkeitä, kattoo elokuvia ja puhua maratonpuheluita vanhan kaverin kanssa. Ja kala syö hyvin sateen jälkeen! Jäätävä lumimyrsky on paras ilma mennä toppavaatteissa ulos kävelylle. Ukkonen taas on hyvässä seurassa valtavan kaunista ja vaikuttavaa katseltavaa. Pilvisellä säällä ulkona kuivuvat mustat pyykit ei haalistu niin paljoo. Löytyyhän näitä. Niin, ja aina on mainio sää grillata.

Oi, huomiselle on luvattu hyvää säätä. Ja mulla on suunnitelmia. Parasta.

Yöllinen riemu

Nukkuminen on kivaa, ja harmillista on se, jos on pakko herätä aikasin aamulla ihan kesken unien. Sen sijaan yks hienoimmista tunteista maailmassa on se, kun herää yöllä ihan tuhannen koomassa, kattoo kelloo ja huomaa, että herätykseen on vielä tyyliin kuus tuntia. Onneks niin käy joskus.

Erityisen parasta se on sillon, jos oikeesti luulee, että on jo aamu, vaikka väsyttää vielä ihan kamalasti. Sitten vaan näkee ne kauniit numerot siinä kellon näytöllä. 1:12am. Mieletöntä. Sitä olotilaa vois kuvata jokseenkin tarkkaan sanalla MUAHAHAHAHHA! Tuntee olevansa aivan maailman omistaja siinä pöhnöissään. Ja niin, sen jälkeen voi nukahtaa uudestaan hyvillä mielin ja levee hymy naamalla. Kyllä voi pienestä tulla onnelliseks.

Oi, kävispä ens yönä niin. Herätys kun on perinteiseen tapaan klo 7.00. Maltan tuskin odottaa.

Saunailta

Kyllä jos joku paikka maailmassa on ihmiselle, niin se on sauna. Se on hienon hieno keksintö, ja oon ehkä vähän kateellinen niille, keillä on oma sauna. Mulla ei oo, mut toisaalta sit kun joskus pääsen jonkun muun saunaan, niin se tuntuu vielä kivammalta pitkästä aikaa. Saunassa voi vaan olla ja köllötellä. Voi rentoutua hetkeks ja unohtaa kaikki arjen askareet ja kiireet ja stressit.

Mutta siis ihan totta, sauna on nerokas! Tuikataan vaan tuli pesään ja vähän ajan päästä siellä huoneessa on 80 astetta lämmintä. Sitte viskellään vettä kiukaalle, että tulis hetkeks vielä kuumemman tuntusta. Ihan huikeeta. Tahdon saunaan. Puusaunaan. Rakastan puusaunoja. Ja sitä kiukaassa palavan tulen rätinää. Ja makkaran tirinää kiukaalla.

Vilvotteluki on kivaa. Talvella voi mennä lumihankeen, mikä tuntuu kamalalta ja kivalta yhtäaikaa. Kesällä voi pulahtaa uimaan. Tai sit voi vaan postailla pelkässä pyyhkeessä pihalla. Ja kaiken tän voi tehdä parhaitten ihmisten kanssa. Ei yksin saunomisessakaan varsinaisesti mitään vikaa oo, mut mun mielestä saunominen on aika sosiaalinen tapahtuma. Eikä aina tarvii silti edes jutella, vaan voi vaan olla ja nauttia siitä olostaan.

Taskurahaa

Se on kevät tuloillaan, mikä tietää sitä, että talvivaatteet menee varastoon syksyä odottelemaan. Ja jotta jokavuotinen riemu olis syksyllä taattua, niin jätän vaikka ihan tahallani pikkurahaa ympäri talvivaatteitten taskuja. Ehkä oikeen vitosen seteli johonki taskuun, niin oi sitä onnea kun sen löydän puolen vuoden päästä!

Tää on ehkä hiukan huijausta, kun teen tän tahallani. Mut oon todennu, että se riemu on silti ainakin melkein yhtä suuri, koska en todellakaan syksyllä enää muista, et mihin taskuun jätin mitäkin. Jännitys on valtaisa, kun jostain taskusta ei löydy mitään, jostain pari kolikkoo ja jostain se suuren suuri seteli. Ja jos tässä asiassa luottaisin tahattomaan unohtamiseen, niin vähänkö sit olis syvältä, jos joku kerta ei oliskaan jääny yhden ainutta kolikkoo mihinkään. Kyllä se on niin, että taskuraha on aina hyvä sijoitus. Ihan ku laittais rahaa pankkiin.

Se on kuitenkin mun omaa rahaa, niin miks se tuntuu siltä, että sitä rahaa olis tullu lisää, kun sen löytää? Sitä en tiedä, mutta se tuo suuria ilontunteita, joten aion jatkaa perinnettäni. Monen vuoden kokemuksella voin sanoo, että aina se löytäminen on yhtä hauskaa, vaikka ei enää niin kovin yllättävää.

Kevättakit on jo kaiveltu kaapista. Mitäköhän kaikkee mää tekisin niillä 7,20 eurolla, jotka niitten taskuista sattumoisin löyty? On se aika iso raha.

Pekoniruno

Oi, pekoni on herkullista. Se ei taatusti ole kaikkien mielipide, mutta kohdistettakoon tämä teksti lähinnä niille, jotka pekonista tykkää. Aika moni siitä kuitenkin tuntuu tykkäävän.

Pekoni sopii melkein kaikkeen ja tekee melkein mistä ruuasta vaan parempaa. Ja hyvänen aika, kasvisruokaan pekoni vasta tuokin pikantin säväyksen. Ajatelkaas vaikka juustotäytteisiä herkkusieniä pekoniin käärittynä tai Subwayn kasvissubia lisäpekonilla. Kyllä vaan kelpaa ainakin mulle. Kasvissyöjille tosin ehkä ei kelpais.

Mmmm... Aamupalana, kastikkeessa, leivän päällä, lihan ympärillä, sienimuhennoksessa, salaatissa, pizzassa... Pekoni tekee mut usein onnelliseks. Se on kyllä ihmisravinnoks tarkotettu. Mutta mielellään silti hienona herkkuna sopivissa määrin. Jopa tässä asiassa liika on liikaa. Ja niin, tekstin otsikko viittaa netin syövereissä liikkuvaan runoon, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas.

Roses are red.
Bacon is also red.
Poems are hard.
Bacon.

Peti ja sen vaatteet

Niin että peti eli sänky ja sen vaatteet eli petivaatteet. Ne on kyllä ihmistä varten tässä maailmassa. Tosin mää en oo ihan kartalla, et mitä termi "petivaatteet" pitää sisällään, mut mun mielestä ne on lähinnä peitto ja tyyny. Vai kuuluuks lakanat ja tyynyliinatki petivaatteisiin? Ne taitaa kyl olla niitä liinavaatteita. Noh, se nyt on aika sivuseikka, mut halusin täsmentää, et tässä kirjotuksessa hypetän nimenomaan sängyn, tyynyn ja peiton erinomaisuutta.

Sänky kaikkine releineen on hiukan hassu käsite. Mennään sit semmoseen jalalliseen patjaan makoilemaan ja laitetaan paksu untuvakasa pään alle ja suuri untuvalevy kropan päälle. Perin kummallinen tapa, mut aijjettä miten se on ihmiselle tarkotettu! Sängyssä on niin mukavaa köllötellä. Lisäks sinne voi aina mennä lämmittelemään, jos on kylmä. Ja se on nyt on tiedetty maailman sivu, et lapset (ja miksei vanhemmatki) on aina turvassa möröiltä ja muilta, kunhan vaan on kokonaan peiton alla. Sinne ei maailman paha pääse. Paitsi siinä yhdessä inhottavassa kauhuleffassa, mut jätän sen illuusionsärkijän ihan omaan arvoonsa. Sänky, tyyny ja peitto sopii yhteen ja ihminen sopii sinne sekaan täydellisesti.

Oleellinen osa petivaatteiden ihanuutta on viilo. Kirja nimeltään Elimäen tarkoitus selittää viilon seuraavasti: "Tyynyn kääntöpuolen miellyttävä kylmyys." Niin, kaikki varmaan tietää sen ihanan tunteen, ku pienessä keskiyön hiessä kääntää tyynyn tai vaikka peitonki ympäri ja se toinen puoli on ihanan viilee. Onneks Elimäen tarkoituksesta löyty tällekin ilmiölle nimi. Viilo. Onpa osuva.

Ajoissa olemisen sietämätön keveys

Bussista myöhästyminen on kurjaa. Mistä päästäänki siihen, et bussiin ehtiminen taas on hirveen mukavaa! Suurin osa ihmisistä kuitenki ehtii bussiin paaaaaljon useemmin ku myöhästyy siitä, joten miks pitää aina vaan sadatella sitä myöhästymistä. Eikös oo paljo mukavampaa ku voi melkein joka päivä olla ihan voittajafiilis, ku on pysäkillä ja bussi tulee?

Mun ehdotus onkin, et ens kerralla ku odottelet bussia pysäkillä, ni hymyile vähän ku se bussi tulee. On aika lailla mukavampaa ehtiä ku myöhästyä, ni miksei siitä sit vois samantien ottaa sitä pientä iloo irti. Ainii, joka kerta ku näen, et joku juoksee bussiin ja lopulta ehtii siihen, niin oon onnellinen sen puolesta.

Hmm... Junasta tai lentokoneesta en oo ees ikinä myöhästyny, mut ei sekään varmaan kivaa oo. Ainaki on aina ollu hauskaa ehtiä.

Munavoi

Kävipä kerran niin, et keitin munat vahingossa pahasti ylikypsiks, kun unohtu kattila hellalle. Ajattelin, et en kyllä näitä syö, koska liian kypsät keitetyt munat on kuivikkaita. Mut sit totesin, et no määpä teen munavoita, ku en ollu pitkään aikaan sitä syöny. Niin olipa se hyvää! Munavoi on kyllä ihmisen ruokaa. Laitoin sitä karjalanpiirakalle, piimälimpulle ja hapankorpulle, ja kaikkien päällä se oli herkkua. Niin no, se on munaa, voita ja suolaa. Tottakai se on hyvää!

Miksei munavoita sit tuu oikein koskaan tehtyä? No en kyllä tiiä. Pitäis tehdä. Se on nimenomaan ihmisravinnoks tarkotettu. Välillä vois korvata jonkun tylsän sipsin ja dipin munavoilla ja leivällä. Onneks voin aina unohtaa 5 minuutin munani hellalle 10 minuutiks. Sopiikohan munavoi ja sipsit yhteen? En yhtään ihmettelis.

Hengen kulku

Tää ei suinkaan ole mikään hengellinen jumalteksti, vaan flunssateksti. Niin että ootteko tullu ajatelleeks miten mukavaa on, ku ei oo nuhaa, vaan henki kulkee normaalisti nenän kautta? Sen vaan aina muistaa sillon, kun yrittää molemmat sieraimet umpinaisena hirveessä räkätaudissa nukkua. Ja voi sitä kiroomisen määrää, ku ei saa unta ja suu kuivuu ja pää särkee ynnä muuta.

Mut voisko sen autuuden muistaa myös sillon, ku se henki kulkee? Välillä vois havahtua siihen, et jopas jotakin, tässä sitä hengitellään molempien sierainten voimin ihan niinku tyhjää vaan. Voi oikeen vetästä syvään nenän kautta henkee ja olla ilonen, et nokka ei oo tukossa. Mää ainakin teen niin välillä ja tuun kamalan onnelliseks. Kokeilkaas. Ja sori niille, keillä just nyt on nenä tukossa. Mut muistakaa teki tää sitku flunssa on menny ohi.

Ihan ensteks

Maailmassa on kamalasti ihmisen paikkoja. Semmosia, missä ihmisen kuuluu olla. Tosi paljon on kans ihmisen ruokia, jotka on ihmisravinnoks tarkotettu. Sitten on maailmassa paljon hyviä ajatuksia ja elämän pieniä iloja, jotka pitäis muistaa useemmin.

Niistä mää tänne kirjotan. Hyvistä ja mukavista asioista.

Täytyy kuitenki muistaa, että faktoista on paha väitellä, joten nimenomaan kuuluu kiistellä makuasioista. En siis ees yritä väittää, että mun höpinäni olis yleismaailmallisia totuuksia. Mut on ne aika hyviä.