Hyvin käytetyt sekunnit

Joskus kuulee sanottavan, että jokainen sekunti pitäis käyttää hyvin, kun niitä ei saa enää takasin. Hirveen ahdistavaa ja painostavaa tollanen. Tulee vaan stressiä, kun käyttää muka sekuntejaan huonosti. En kannata moista stressaamista.

Ensinnäkin, oon sitä mieltä, että kun yleensä elämässä kuitenkin on aika monta miljoonaa sekuntia käytettävänään, niin ei varmaan haittaa, jos muutaman niistä rässii ihan miten sattuu. Sekunteja nimenomaan on tuhlattavaks asti. Joten siitä vaan hyvällä omatunnolla niitä tuhlaamaan. Turhia sekunteja ei olekaan. On vaan eri tavalla käytettyjä.

Toisekseen, kuka senkin sitte taas sanoo, että miten se sekunti pitäis hyvin käyttää. Ei aina (tai edes kovin usein) tarvii olla tehokas ja toimelias ja saada kaikkee mahtipontista tehtyä. Oon tullu siihen tulokseen, että kaikenlainen lorvailu, makoilu, tuumailu ja pohdiskelu on aika usein tosi hyvin käytettyä aikaa. Jos vaikka työpäivän jälkeen toteaa, että ei todellakaan nyt jaksa tehdä mitään, niin siitä vaan makoilemaan.

Jos meinaa ahdistaa sellanen sekuntien tuhlaus, ni voi miettiä, että onpas mukavaa tässä tällä tavalla vaan hetki (tai joskus vähän pidempikin aika) olla. Sille mukavalle tunteelle voi hymyillä ja ehkä jopa suoda pienen naurahduksen. Suorastaan parastahan on, jos on tekemättömiä hommia, mitkä pitäis tehdä. Niille kuuluu nauraa suureen ääneen, että siellähän odotatte tekijäänne, mokomat. Sitte voikin hymyssä suin nousta ja jatkaa toimiaan onnellisena. Aika hyvin käytettyjä sekunteja mielestäni.

Voitehista vanhin

Kulkaas, vesi, se on kaunista. Listaan mun suosikkivedet.

Mun lempivesi on kevään ensipuro. Yks ihanimmista kevään merkeistä on lumien sulamisvesistä villisti soliseva puro. Auringonsäteet siinä kimmeltää, kun kirkas ja jääkylmä vesi loiskuu kauniisti eteenpäin. Niin täydellistä. Voisin kattella ja kuunnella kevätpuroja tuntikausia.

Toiselle sijalle yltää mulle aina niin rakas meri. Meri on suuri ja mahtava, ja mää kunnioitan merta valtavasti. Esimerkiks laivan kannelta on hienoo kattoo, miten suuret aallot iskeytyy voimalla laivan kylkeen. Meri voi vaikka tappaa hetkessä, jos sen mahtia ei ymmärrä. Silti se on mun mielestä yks kauneimpia asioita maailmassa. Ja samainen tyrskyävä mahti tyyntyy joskus iltasin peilityyneks ja heijastaa ihanat metsämaisemat ja punasen taivaanrannan. Sykähdyttävää. Jälleen kerran sitä on vaan ihana kattella ja ajatella.

Pronssille tässä kisassa yltää koski. Ihanista ihanin koski sisältää ensinnä matalamman kohdan, jossa on heikko virta, jotta sinne voi kahlata seisoskelemaan. Heikkokin virta tuntuu jaloissa niin huikeelta, kun pitää kuitenki hiukan keskittyä, että pysyy pystyssä. Voi vaan kuvitella, miltä voimakkaampi virta tuntuis. Täydellisyyden huipentaa suuri kuohu, jossa vesi vaan kumpuilee ja virtaa rajusti ja roiskuu kaikkialle. Sitä voi kattella sekä rannalta että siinä matalasta kohdasta. Samalla voi taas ajatella, miten voimakasta mut kaunista vesi on.

Rakastan sitä miltä vesi tuntuu. Se on niin omanlaistaan, eikä mikään tunnu samalta. Vesi kuulostaa ihanalta ja näyttää maailman kauneimmalta. Kuunnelkaa, katselkaa, arvostakaa ja kunnioittakaa vettä, sanon minä.

Ongelmanratkaisumalli

Ainahan ihmisellä on ongelmia ja murheita. Niistä sitte tulee ressattua kamalasti, ja seurauksena on yleensä lähinnä pahaa mieltä ja ahdistusta. Mulla on useimpiin ongelmiin sopiva ratkasumalli, jota oon menestyksekkäästi käyttäny jo pitkään.

Eli jos on ongelma, niin pitää miettiä, et voiko sille asialle tehdä jotain. Jos voi, niin vähän hyvä. Ongelma on siis mitä ilmeisimmin täysin ratkaistavissa. Jos taas asialle ei voi tehdä mitään, niin turha sitä on sitten murehtiakaan. Mieluummin sitten kohtaa ongelman hyvillä mielin kun kohtaa ongelman pahoilla mielin, jos se ongelma kuitenkin pitää kohdata.

Ja jos on hirveitä vaikeuksia olla välittämättä siitä ongelmasta, jolle ei voi mitään, niin tässä pieni orientaatiovideo aiheesta.

Että huoletonta kesää vaan kaikille!