Mun lempivesi on kevään ensipuro. Yks ihanimmista kevään merkeistä on lumien sulamisvesistä villisti soliseva puro. Auringonsäteet siinä kimmeltää, kun kirkas ja jääkylmä vesi loiskuu kauniisti eteenpäin. Niin täydellistä. Voisin kattella ja kuunnella kevätpuroja tuntikausia.
Toiselle sijalle yltää mulle aina niin rakas meri. Meri on suuri ja mahtava, ja mää kunnioitan merta valtavasti. Esimerkiks laivan kannelta on hienoo kattoo, miten suuret aallot iskeytyy voimalla laivan kylkeen. Meri voi vaikka tappaa hetkessä, jos sen mahtia ei ymmärrä. Silti se on mun mielestä yks kauneimpia asioita maailmassa. Ja samainen tyrskyävä mahti tyyntyy joskus iltasin peilityyneks ja heijastaa ihanat metsämaisemat ja punasen taivaanrannan. Sykähdyttävää. Jälleen kerran sitä on vaan ihana kattella ja ajatella.
Pronssille tässä kisassa yltää koski. Ihanista ihanin koski sisältää ensinnä matalamman kohdan, jossa on heikko virta, jotta sinne voi kahlata seisoskelemaan. Heikkokin virta tuntuu jaloissa niin huikeelta, kun pitää kuitenki hiukan keskittyä, että pysyy pystyssä. Voi vaan kuvitella, miltä voimakkaampi virta tuntuis. Täydellisyyden huipentaa suuri kuohu, jossa vesi vaan kumpuilee ja virtaa rajusti ja roiskuu kaikkialle. Sitä voi kattella sekä rannalta että siinä matalasta kohdasta. Samalla voi taas ajatella, miten voimakasta mut kaunista vesi on.
Rakastan sitä miltä vesi tuntuu. Se on niin omanlaistaan, eikä mikään tunnu samalta. Vesi kuulostaa ihanalta ja näyttää maailman kauneimmalta. Kuunnelkaa, katselkaa, arvostakaa ja kunnioittakaa vettä, sanon minä.
...ja se on parasta janojuomaa. :-)
VastaaPoista