Joskus kuulee sanottavan, että jokainen sekunti pitäis käyttää hyvin, kun niitä ei saa enää takasin. Hirveen ahdistavaa ja painostavaa tollanen. Tulee vaan stressiä, kun käyttää muka sekuntejaan huonosti. En kannata moista stressaamista.
Ensinnäkin, oon sitä mieltä, että kun yleensä elämässä kuitenkin on aika monta miljoonaa sekuntia käytettävänään, niin ei varmaan haittaa, jos muutaman niistä rässii ihan miten sattuu. Sekunteja nimenomaan on tuhlattavaks asti. Joten siitä vaan hyvällä omatunnolla niitä tuhlaamaan. Turhia sekunteja ei olekaan. On vaan eri tavalla käytettyjä.
Toisekseen, kuka senkin sitte taas sanoo, että miten se sekunti pitäis hyvin käyttää. Ei aina (tai edes kovin usein) tarvii olla tehokas ja toimelias ja saada kaikkee mahtipontista tehtyä. Oon tullu siihen tulokseen, että kaikenlainen lorvailu, makoilu, tuumailu ja pohdiskelu on aika usein tosi hyvin käytettyä aikaa. Jos vaikka työpäivän jälkeen toteaa, että ei todellakaan nyt jaksa tehdä mitään, niin siitä vaan makoilemaan.
Jos meinaa ahdistaa sellanen sekuntien tuhlaus, ni voi miettiä, että onpas mukavaa tässä tällä tavalla vaan hetki (tai joskus vähän pidempikin aika) olla. Sille mukavalle tunteelle voi hymyillä ja ehkä jopa suoda pienen naurahduksen. Suorastaan parastahan on, jos on tekemättömiä hommia, mitkä pitäis tehdä. Niille kuuluu nauraa suureen ääneen, että siellähän odotatte tekijäänne, mokomat. Sitte voikin hymyssä suin nousta ja jatkaa toimiaan onnellisena. Aika hyvin käytettyjä sekunteja mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No kerro.