Keisarin uudet lakanat

Mää vaihdoin lakanat! Ja mistäköhän olisin siinä niin ilonen? No hajusta tietysti. Mää rakastan puhtaitten lakanoitten hajua. Voisin nuuhkia niitä koko päivän. Ja oikeestaan nuuhkinkin. Pitäis varmaan vaihtaa lakanoita useemmin, et sais haistella sitä herkkua useemmin. Vai kärsisköhän sen ihanuus inflaation? Voipi olla. 

Puhtaan lakanan perushaju on mun mielestä aika vakio, mut onhan niissä valtavasti vivahde-eroja. Ensinnäkin erilaiset materiaalit haisee eriltä. Semmoset paksummat ja laadukkaammat haisee selvästi paremmalta kun jotkut halvat ohuet läpyskät. Paksut pussilakanat haisee parhaalle. Toisekseen tietty säilytyspaikka vaikuttaa. Mun omat lakanat haisee ihan hyvälle, mut eivät kyllä täydelliselle. Parhaat lakanatötsyt saa mun mielestä puisessa kaapissa jonkun tovin lojuneista paksuista yksilöistä. Mun tätilän lakanahaju on yks parhaita, siellä on sellanen puinen kaappi. Rakastan. 

Mut ei ne puhtaat lakanat pelkästään haise hyvälle. Ne myös tuntuu hyvälle! Tosin on mun mielestä semmoset jonkun aikaa käytetyt pehmenneet lakanatki ihan kivoja ja turvallisia, mut kyllä se vasta kaapista otetun, jollain kierolla tavalla kovan, mut silti niin pehmeen lakanan tuntuma on jotain päätä huimaavaa. Ei saa uusia lakanoita hajuineen ja tuntuineen sivuuttaa. Niistä pitää nauttia! Niihin pitää sujahtaa ja niitä pitää haistella. Ihan totta, sitä pitää pysähtyä ajattelemaan. Niin suuri luksus arjen keskellä. Oi, menen.