Taskurahaa

Se on kevät tuloillaan, mikä tietää sitä, että talvivaatteet menee varastoon syksyä odottelemaan. Ja jotta jokavuotinen riemu olis syksyllä taattua, niin jätän vaikka ihan tahallani pikkurahaa ympäri talvivaatteitten taskuja. Ehkä oikeen vitosen seteli johonki taskuun, niin oi sitä onnea kun sen löydän puolen vuoden päästä!

Tää on ehkä hiukan huijausta, kun teen tän tahallani. Mut oon todennu, että se riemu on silti ainakin melkein yhtä suuri, koska en todellakaan syksyllä enää muista, et mihin taskuun jätin mitäkin. Jännitys on valtaisa, kun jostain taskusta ei löydy mitään, jostain pari kolikkoo ja jostain se suuren suuri seteli. Ja jos tässä asiassa luottaisin tahattomaan unohtamiseen, niin vähänkö sit olis syvältä, jos joku kerta ei oliskaan jääny yhden ainutta kolikkoo mihinkään. Kyllä se on niin, että taskuraha on aina hyvä sijoitus. Ihan ku laittais rahaa pankkiin.

Se on kuitenkin mun omaa rahaa, niin miks se tuntuu siltä, että sitä rahaa olis tullu lisää, kun sen löytää? Sitä en tiedä, mutta se tuo suuria ilontunteita, joten aion jatkaa perinnettäni. Monen vuoden kokemuksella voin sanoo, että aina se löytäminen on yhtä hauskaa, vaikka ei enää niin kovin yllättävää.

Kevättakit on jo kaiveltu kaapista. Mitäköhän kaikkee mää tekisin niillä 7,20 eurolla, jotka niitten taskuista sattumoisin löyty? On se aika iso raha.