Tää ei suinkaan ole mikään hengellinen jumalteksti, vaan flunssateksti. Niin että ootteko tullu ajatelleeks miten mukavaa on, ku ei oo nuhaa, vaan henki kulkee normaalisti nenän kautta? Sen vaan aina muistaa sillon, kun yrittää molemmat sieraimet umpinaisena hirveessä räkätaudissa nukkua. Ja voi sitä kiroomisen määrää, ku ei saa unta ja suu kuivuu ja pää särkee ynnä muuta.
Mut voisko sen autuuden muistaa myös sillon, ku se henki kulkee? Välillä vois havahtua siihen, et jopas jotakin, tässä sitä hengitellään molempien sierainten voimin ihan niinku tyhjää vaan. Voi oikeen vetästä syvään nenän kautta henkee ja olla ilonen, et nokka ei oo tukossa. Mää ainakin teen niin välillä ja tuun kamalan onnelliseks. Kokeilkaas. Ja sori niille, keillä just nyt on nenä tukossa. Mut muistakaa teki tää sitku flunssa on menny ohi.
Mulla on nyt kauhee flunssa. On se "vesiräkä"-vaihe, nokka vuataa ko kraanasta. Ajattelin nauttia sitten siitä kun räkä muuttuu sitkeemmäks ja tulee ulos vaan silloin kun haluan. Eli niistämällä, ei valumalla. Kaikki on suhteellista, eli kaikesta voi nauttia.
VastaaPoistaInnolla odotamme tatinaräkävaihetta, ni voit sitte nauttia! Nyt vesiräkävaiheessa voit nauttia vaikka siitä, et on paljon kivampi pyyhkiä räkää paidan hihaan, ku siihen ei jää kauheita klönttejä.
VastaaPoistaVoi hitsi, tota en huomannukkaan nautiskella. Mut nyt on se tatinaräkä onnellisesti aina halutessa nestuukissa.
VastaaPoista