Nauru tarttuu, mut koska en yleensä kehtaa nauraa yksinäni julkisilla paikoilla, niin tyydyn hymyilemään. Ihan paras keino on aamun ruuhkabussissa hihkasta suureen ääneen kuskille hyvät huomenet ja sitten ilosesti hymyillen luikerrella bussin takaosaan, että varmasti ehtii hymyilemään mahdollisimman monelle. Ja voin kertoo, että suurin osa ihmisistä hymyilee takasin. Muutama hapannaama toki on aina ihan järkyttyny niin huonosta käytöksestä ja nyrpistää vaan nenäänsä. Mut ne onkin menetettyjä tapauksia, ei niitä saa hymyilemään.
Mutta voi sitä ihan kadullakin vaan kokeilla. Uskon, että näytän aika maaniselta, kun tallustelen ympäriinsä ja hymyilen ittekseni, mut vaivihkaa kun seuraa ihmisten reaktioita, niin aika monen naamalla käy ainakin pieni hymy. Jotkut saattaa jopa tulla paremmalle tuulelle, osa varmasti vaan ihmettelee ja hymyilee kummissaan, osaa ehkä vaan puhtaasti huvittaa. Syistä viis, hymyä ei oo koskaan liikaa. Varsinkin kun jotkut tutkimukset viittaa vähän siihen suntaan, että aivot ei aina ihan tajua, onko kyseessä aito vai tekohymy, joten parempi mieli tulee joka tapauksessa.
Niin että koittakaas joskus hymyillä vastaantulijoille. Autossa on kans hyvä hymyillä ja naureskellä ittekseen, varsinkin liikennevaloissa, jos joku on vieressä. Nyrpeitä naamoja on aina hyvä järkyttää pienellä ilolla! Ja voi sitä riemua minkä itte saa siitä, että saa jonkun hymyilemään. Priceless.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No kerro.